Eestinajokoira (Eesti hagijas)

Eestinajokoira on keskikokoinen, vankkarakenteinen metsästyskoira. Se on hyvä sekoitus seura- ja käyttökoiraa; eestiläinen on rauhallinen kotona, mutta innokas metsällä. Eestinajokoiran tulee olla aina iloinen ja miellyttävä; tasapainoinen, rauhallinen, viisas ja aktiivinen sekä tietenkin vahvasti riistaintoinen. Sen tulee myös olla ystävällinen eikä koskaan aggressiivinen, mutta se vaatii kuitenkin huolellista sosiaalistamista ja uusiin asioihin totuttamista. Eestinajokoira tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Se rakastaa ihmisen huomiota eikä viihdy yksin.

Eestiläinen tarvitsee paljon liikuntaa ja tarkkaa ruokintaa jaksaakseen olla energinen ja kestävä työkoira, joka yleisimmin ajaa jänistä ja kettua sekä ilvestä. Metsästystilanteessa hakulaajuus ja -nopeus ovat eestinajokoiralla yleensä kuin keskiarvo esim. suomenajokoirasta ja beaglesta. Eestinajokoira sopii kokonsa puolesta hyvin Suomen metsästys-vaatimuksiin, sillä sen ajovauhti ei ole liian kova, mutta se pystyy työskentelemään myös hangessa. Suomenajokoiraan verrattuna eestinajokoira on matalampi ja sirompi, beagleen verrattuna korkeampi ja solakampi.

Eestinajokoira kuuluu ajavien koirien roturyhmään 6, rodun alkuperämaa on Viro. Rotu on kehittynyt aikoinaan monen eri ajavan rodun risteytyksenä; beaglen, sveitsinajokoiran, luzerninajokoiran ja berninajokoiran piirteitä löytyy vielä tämänkin päivän eestiläisistä. Useasta taustarodusta on ollut hyötyä myös eestinajokoiran suhteellisen hyvään terveystilanteeseen. Ensimmäinen eestinajokoira on tuotu ja rekisteröity Suomeen vuonna 1987. Systemaattinen rodun harrastus- ja jalostustoiminta on aloitettu vuonna 2006 ja jo seuraavana vuonna on perustettu Suomen Ajokoirajärjestön alainen eestinajokoirajaos. Oma yhdistys rodulle on perustettu keväällä 2010, Suomen Eestinajokoirayhdistys ry.