Ihanteellinen koira, rodusta riippumatta, on mielestäni arkeen sopiva eli ympäristöönsä luontevasti suhtautuva. Niin espanjanvesikoirat kuin eestinajokoiratkin ovat ominaisuuksiltaan perhekoiria, hyvin omistautuneita ja uskollisia omille ihmisilleen. Meillä koirat elävät kotonamme mukana suurperheen arjessa. Eestinajokoiramme Helka käy jänismetsällä mieheni Jukan kanssa ja minä, Annukka, harrastan espanjanvesikoiriemme kanssa lähinnä agilityä, rallytokoa, näyttelyitä ja satunnaisesti verijälkeä. Lapsistamme erityisesti Vilma on myös innokas koiraharrastaja ja hänet onkin voinut tavata Junior Handler-kehistä useimmiten espanjanvesikoiriemme kanssa mutta onpa hän paristi kisannut eestiläisenkin kanssa. Nyt on jo ikää liikaa JH-kehiin, mutta näyttelyissä Vilma kiertää edelleen esittämässä meidän koirien lisäksi myös muitten koiria.

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä, rodunomaisia ja luonteeltaan tasapainoisia koiria näyttöön, käyttöön ja kainaloon. Koiria, joiden kanssa on mukava harrastaa eri lajeja mutta jotka sopivat myös perheenjäseniksi ja sopeutuvat hyvin myös nykypäivän kaupunkielämään. Koiran tuleekin olla ensisijaisesti rakastettu lemmikki mutta sillä tulee myös olla mahdollisuus toteuttaa rodunomaisia viettejään. Pelkäksi "sohvaperunaksi" ei kummankaan kasvattamani rodun edustajasta ole, vaan koira tarvitsee riittävän liikunnan lisäksi aktiviteettia myös aivoilleen. Toimeliaina ja tylsistyessään nämä keksivät kyllä itselleen tekemistä ja yleensä se on jotain, joka ei aina niin ilahduta meitä ihmisiä.